Teksti postausta ensimmäistä kertaa.

Joka syksy kun koulut jälleen alkaa niin alkaa se sama rundi. Ihmiset valittaa kuinka paljon tekemistä lukiossa on , kuinka amis on mahtavaa etc... Yksi asia joka minua itse vaivasi kun minulla alkoi amis täällä Helsingissä hiukan yli kaksi vuotta sitten oli se että matka oli aivan sairaan puuduttava kun piti herätä aina hiukan ennen 5 ja kun tuli kotiin ehti käymään suihkussa ja mennä nukkumaan ja viikonloppusin en sitten jaksanut tehä muuta kun nukkua. Olin aivan poikki. Sitten tultiin toisin ajatuksiin että saisin olla arkipäivät  jätkän perheen luona Helsingissä joka ei ollut kaukana koulusta. Olin hyvin ilonen asiasta että ehdin tekemäänkin jotain koulun jälkeen että ei aika menisi vain matkustamiseen. Kumminkin yksi asia mikä pamahti hyvin pahasti niskaan oli se kuinka paljon enemmän meteliä heillä oli kun itse olin kotona tottunut. Meillä puhutaan aika hiljaa ja ei muutenkaan huudateta telkkaria  ainakaan iltaisin yms.  Kun heillä kaikki puhu hyvin lujaa ja telkkari aina huusi ja en suoraan sanonen tottunut siihen yli vuodessakaan. Monet voisivat miettiä tässä kohtaa että miksi en esim käyttänyt korvatulppia tai vastaavaa niin en vain pysty, tulee ahdistava tunne jos en kuule mitä tapahtuu. Olen todella kiitollinen tietenkin heille että sain asua siellä. Mutta kun on tottunut omaan rauhaan ja hiljaisuuteen niin ei sitä vain koskaan unohda. Mutta onneksi kaiken metelin keskellä he ovat aivan mahtavia henkilöitä jonka takia jaksoin , tietenkin kaikki mahtavat kaveritkin jotka koulussa sain. Tietenkin asiaan vaikutti se että ei ollut kavereita helsingissä vaan he olivat juuri sen saman matkan päässä. En tiedä kuka tämän tulee lukemaan mutta tämän kerran minun on pakko uskaltaa julkasta tämä kun koneella on vaikka kuinka monta kirjotusta joita en ole vain uskaltanut julkasta. Mutta tosiaan tällainen asia on vaikuttanut opiskeluuni. Nykyjään kun asuu omassa kämpässä niin on sitä arvostanu että on paikka missä saa olla yksin, hiljaisuutta iltaisin ja että saa päättää itse. Nyttenkin on vaan koulua enään keväällä ja sitten sekin olisi ohi. Aika menee hyvin nopeasti.  Sain inspiraation kirjottaa tätä kun eräs tuttuni ei oikein itse jaksaisi opiskella kun asuu kaukana perheestään,kavereistaan ja eikä tiedä onko hänen opiskelemansa ala se oikea hänelle. Hänelle paljon voimia ja niinkuin mottoni on : Jos jokin asia auttaa sinua kasvamaan henkilönä niin se on oikein.